1 - Pilviä

Ron makoili nurmella katsellen taivaalla liikkuvia pilviä ja miettien omiaan. Turhia, turhanpäiväisiä asioita, kuten sitä että lounaalla tarjottu paahtopaisti oli hieman liian kuivaa, ja että hänen olisi pitänyt kauan sitten tehdä viime kuussa läksyksi annettu pimeyden voimilta suojautumisen aine loppuun. Ehkä hänen pitäisi lähteä tekemään se, mutta nyt hän oli ansainnut lepohetken.

Ron sulki silmänsä ja venytteli käsiään raukeasti taakse. Hänen kätensä osui johonkin kylmään ja kalseaan, ja hän säpsähti. Hän vetäisi äkkiä kätensä pois ja nousi toisen kätensä varaan kääntyen katsomaan, mitä oli koskenut.

Mitään ei näkynyt. Ronin sydän hyppäsi kurkkuun. Sitten hän huojentui. Thestral, hän ajatteli hymyillen hetkelliselle hätääntymiselleen. Kun hän oli varma, että tuo thestral oli siirtynyt jonnekkin kauemmaksi, hän kellahti takaisin nurmelle. Tuo pilvihän on ihan Hermionen näköinen, Ron mietti. Sillä oli samankaltaiset kiharat hiukset, ja suloinen ja kaunis hymy, jonka Ron oli nähnyt kovin usein Hermionen huulilla. Häntä alkoi hymyilyttää. Pian pilvi alkoi muuttaa muotoaan, eikä näyttänyt enää juuri miltään. Ron huokaisi ja painoi silmänsä kiinni.

Yhtäkkiä joku otti Ronin toisesta kädestä kiinni. Se oli pehmeä ja lämmin, ei kylmä niinkuin thestralin iho. Ron kääntyi katsomaan kuka hänen vierellään oli. Se oli Hermione - tuo suloinen ja kaunis hymy huulillaan.

"Hei Ron", Hermione sanoi hiljaa. Ronin suupielet kaartuivat hymyyn;

"Terve Hermione", hän virnisti. Hermionen kasvoille levisi yhä leveämpi hymy. Ron nousi myös istumaan, ja riisui paksun koulukaavun päältään.

"Täälläpä on kuuma", Ron totesi.

"Olet sinäkin aikamoinen Sherlock", Hermione virnuili.

"Sher.. Mikä?" Ron kysyi hämmästyneenä.

"Eräänlainen jästipoliisi, joka selvitti paljon... Äh, unohda."

"Selvä sitten", Ron äyskäisi, ja kävi taas makuulle nurmelle.

Hermione kävi myös makuulle Ronin viereen. He tuijottelivat toisiaan, kunnes Ron käänsi katseensa taivaalle, ja sanoi;

"Pilvet ovat aika kummia."

"Mm-mm?" Hermione mumisi, eikä selvästikään ymmärtänyt mitä Ron ajoi takaa.

"Ne voivat ikäänkuin muodostaa kuvioita, ja pyyhkiytyä sitten pois.."

Hermione tuijotti Ronia huvittuneena. "Mihin sinä pyrit, Ron?" hän kysyi.

Ron käänsi katseensa Hermioneen päin, ja tarttui hänen käteensä;

"Älä koskaan pyyhkiydy pilven lailla pois."

Hermionen huvittunut ilme vaihtui suloiseen hymyyn. "Mitä tarkoitat?", hän kysyi.

Ron tunsi suurta halua suudella tyttöä. Hän halusi ottaa tytön syliinsä. Mutta entä jos.. jos Hermione ei sittenkään tuntisi samoin?

"Ääh.. Unohda. Haluan vain että.. me olemme aina ystäviä.. Niin."

Hermione hymyili, tosin hieman epävarmasti.

"Hmh, miksi tuollaisia puhut? Eikö se ole aivan ilmiselvää, että pysymme aina ystävinä." Tyttö sanoi ja nousi ylös. "Täällä alkaa tuulla. Minä lähden sisälle."

Miksi, miksi, miksi! Miksi Ron ei tehnyt sitä, kun kerrankin olisi ollut mahdollisuus?

2 - Juttutuokio keittiössä

Ron heräsi vuoteestaan väsymyksestä kankeana. Hän avasi verhot sänkynsä ympäriltä nousten istumaan. Harry kuorsasi hänen oikealla puolellaan verhot kiinni. Ron huokasi. Milloin hän olikaan viimeksi puhunut Harryn kanssa?

"Harry?" Ron kysyi kääntäen katseensa Harryn sänkyä kohden.

Harryn sängyn suunnalta kuului jotakin epämääräistä muminaa.

"Harry, herää!" Ron sanoi hypähtäen avaamaan Harryn sängyn verhoja.

"Herää, herää, herää", Ron supisi ravistellessaan Harrya hereille.

"Hyvä on, hyvä on, minä olen nyt hereillä." Harry huudahti ärtyneenä kääntäen kylkeä Roniin päin. "Mitä asiaa?"

"Minä halusin juttuseuraa." Ron virnisti.

"No mitä HEMMETIN juteltavaa sinulla voi olla kello viisi aamulla!?"

Ron vilkaisi olkansa yli seinällä riippuvaa kelloa. Viisi yli viisi.

"Oho." Ron sanoi ja punehtui. "Sori. Ei mitään tärkeämpää, rupea vain uudelleen nukkumaan."

"Voisit joskus miettiä hetken" Harry ärähti ja nousi istumaan, ja laittoi silmälasit päähän. "No, minä en kuitenkaan saa enää unta, eli kerro nyt se asiasi."

Ronin katse kiersi epämääräisesti ympäri makuusalia ja siellä nukkuvia poikia.

"Mentäisiinkö keittiöön?"

Pian Ron ja Harry kävelivät keittiötä kohti. Harry ojensi kätensä kutittaakseen hedelmäkorissa lojuvaa päärynää. Päärynä kikatti sorisevasti ja pojat kävelivät avautuvasta ovesta sisään. Heidän jalkoihinsa kipitti tuossa tuokiossa lauma pikkuruisia kotitonttuja.

"Huomenia, herrat Weasley ja Potter" Yksi niistä sanoi astuen eteenpäin. Kaikki kotitontut kumarsivat.

"Mitä herroille saisi olla?"

"Tuo kahvia", Ron töksäytti.

"Totta kai, heti paikalla", Tonttu sanoi ja kumarsi taas.

Ron ja Harry kävelivät keittiön perällä sijaitsevien nojatuolien luo ja lysähtivät niihin. Pian kaksi tonttua toivat pienelle pöydälle suuren kahvitarjottimen.

"Kiitos", Harry sanoi.

Tontut kumarsivat ja palasivat omiin puuhiinsa.

Ron otti kupin itselleen ja mukavamman asennon tuolissa.

"No tuota.. Mitä sinulle kuuluu?"

Harry virnuili. "Ja tuota sinun oli tultava tänne kysymään?"

Ron naurahti. "No itseasiassa vähän muutakin asiaa minulla oli."

"Te olitte tosi hiljaisia Hermionen kanssa eilen illalla."

Ron hymyili vaivautuneesti ja tuijotteli kahviinsa.

"Vieläkö te riitelette siitä yrttitiedon aineesta?"

"Ei."

"Hmm.. No mistä teillä on riitaa?"

"Kissa vieköön Harry, tarkoittaako puhumattomuus aina riitaa?" Ron karjahti.

"Ei, ei tietenkään..."

"Asia nyt on vain niin että minä rakastan Hermionea." Ron sanoi nopeammin ja kiihtyneemmin kuin oli tarkoitus.

"Mitä?" Harry sanoi silmät pyöreinä.

"Minä - rakastan - Hermionea", Ron sanoi selvästi, ikäänkuin olisi selittänyt asiaa pikkulapselle. Hän punehtui korviaan myöten.

"No sen on kyllä itseasiassa viime päivinä huomannut. Tuijottelet hänen selkäänsä koko ajan."

"Mm-m.." Ron hymisi ja hörppäsi ison kulauksen kahvistaan.

"Mitä eilen tapahtui?" Harry kysyi kuin psykiatri.

"No, me makasimme nurmella.."

Harry sylki kahvit pitkin laittiaa ja tiputti kahvikupin kädestään. Hän kakoi ja kakoi rintaansa takoen.

Ron muuttui - jos se nyt oli mahdollista - vieläkin punaisemmaksi. "Ei, ei! Ei sillä tavalla, idiootti!"

Harry sai hengityksensä tasaantumaan. "Hyvä.. hyvä.." hän pihisi.

"Joo, eli lepäilimme nurmikolla, ja hän tuli minun viereeni. Minun oli tarkoitus kertoa hänelle tunteeni.. mutta sitten sanoin että tahdon meidän olevan aina ystäviä.. Sitten.. hän lähti, hänelle tuli kylmä. Ja minulta meni kaikki mahdollisuudet."

"Noh, kyllä sinä löydät vielä tilaisuuden."

"Toivon niin." Ron sanoi ehkä hieman synkkänä. "No saa tulla!" hän huusi pienelle tontulle, joka ikäänkuin odotti hetkeä, jolloin saisi luvan tulla siivoamaan Harryn kupin jäännökset. Se kumarsi kiitollisena, ja kiiruhti Harryn jalkojen juureen rikkalapion ja harjan kanssa.

Ron vilkaisi kauempana olevaa, vääntynyttä herätyskelloa. Se tuli puoli seitsemän.

"Meidän on ehkä parempi palata makuusaliin", hän sanoi ja nousi ylös laskien tyhjän kahvimukinsa tarjottimelle. "Sillä ensimmäinen tunti on liemiä, eikä Kalkaros pidä myöhästelijöistä."